tiistai 28. toukokuuta 2013

Novelli

Aamu


Auringon säteet läpäisevät ikkunoiden verhot luoden huoneeseen onnellisen tunnelman. Sängyssä on valkoiset, puhtautta hohkaavat lakanat. Makaan siinä kyljellään, pää isolla tyynyllä, toinen käsi sen alla ja toinen päällä, jalkojen kurottessa sängyn päätyyn. Niin pehmeää ja lämmintä, etten halua nousta siitä koskaan ylös. Ovi on raollaan ja keittiöstä kuuluu kahvinkeittimen porina ja pientä kolistelua. Vieno hymy nousee huulilleni ja suljen silmäni.
        Pian kuitenkin pakottaudun itseni nousemaan ylös ja kävelen kohti kylpyhuonetta. Paljaat varpaat tassuttavat puulattialla, samalla kun laitan hiukseni sotkuiselle nutturalle. Huuhdon lavuaarissa kasvoni kylmällä, virkistävällä vedellä. Kun peili paljastaa pyyhkeen takaa kuivatun naamani ja katson omaa peilikuvaani, sama typerä hymy palaa huulilleni. Alan melkein nauramaan. Pesen vielä hampaat ja kävelen keittiöön.
        Kahvin lempeä tuoksu tunkeutuu nenääni kaataessani sitä suureen mukiin. Avaan jääkaapin oven kahvikuppi kädessäni ja otan sieltä maitoa. Sitten istahdan valkoisen, puisen pöydän ääreen, jossa on valmiiksi katettu aamupala. Selaan päivän vanhaa lehteä, samalla syöden tuoretta leipää ja juoden kahviani. Kuulen, että toisessa huoneessa televisio laitetaan kiinni. Sama tuttu hymy on jälleen huulillani.
        Nousen aamupalapöydästä tuoli naristen ylös ja vien astiani lavuaariin. Siivoan kahvinpurut tiskipöydältä rätillä ja heitän käytetyn suodatinpussin roskiin. Päästän auringon keittiöön avaamalla ikkunan sälekaihtimet ja jään hetkeksi katsomaan vihreää maisemaa. Sitten käännyn kohti makuuhuonetta. Ovi on raollaan ja avaan sitä hieman että pääsen sisään. Verhot on avattu, joten koko huoneen valaisee aamuauringon oranssit sävyt. Sänky on pedattu. Hän istuu siinä kasvoillaan säteilevä hymy. Tunnen, että kasvoni loistavat.
       
       
      

Kirjaessee

Sapfo

       Sapfo oli kreikkalainen naisrunoilija Mytilenen kaupungista. Hän syntyi 630-612 eaa välillä ja kuoli vuoden 570 eaa tienoilla. Sapfon elämästä tiedetään hyvin vähän. Joidenkin tietojen mukaan hän oli naimisissa kauppiaan kanssa ja hänellä oli tytär.  Hän kirjoitti monodoista lyriikkaa eli harmonialla säestettyä yksiäänistä laulua. Sapfo kehitteli oman mittansa, jota kutsutaan sapfiseksi mitaksi. Hän kirjoitti rakkausrunoja joista on säilynyt vain katkelmia. Hymni Afroditelle on ainut kokonaan säilynyt runo. Legenda kertoo Sapfon tekeneen itsemurhan.

        Kaikki Sapfon säilyneet tekstit on koottu teokseen nimeltä Iltatähti, häälaulu. Runot ovat hajanaisia ja hieman kummallisia, koska ne eivät ole säilyneet kokonaisina. Joillain sivuilla saattaa olla vain muutama sana, jonka vuoksi niistä ei välttämättä saa minkäänlaista tolkkua. Runojen keskeinen aihe on rakkaus. Sapfon hahmojen on tulkittu olevam hänen oppilaitaan, mutta asiasta ei olla varmoja.

Homeros

        Homeros oli runoilija ja runonlaulaja ja eli todennäköisesti 700-luvulla eaa. Hänestä ei tiedetä paljoakaan, ei edes sitä, oliko hän oikea henkilö. Antiikin aikaiset elämänkerrat kuvaavat Homeroksen sokeana, kerjäävänä laulajana, mutta runot kertovat laulajasta, joka toimii ylhäisön hoveissa. Homeroksen tunnetuimmat teokset ovat Ilias ja Odysseia.

        Odysseian tarina kertoo Odysseuksen paluumatkasta Troijan sodasta. Tarkkaa syntymisaikaa ei tiedetä ja se koostuu 24 laulusta. Päähenkilö on Odysseus joka on Ithakansaaren kuningas. Tieto Troijan tappiosta saapuu kotiin ennen Odysseusta ja hänen vaimonsa Penelope pelkää Odysseuksen hukkuneen. Heidän poikansa Telemakhos lähtee etsimään isäänsä tuloksetta, mutta tapaa ihmisiä jotka kertovat Odysseuksesta. Odysseus on ollut Kalypson saarella 7 vuotta vankina ja päästyään liikkeelle lautalla hän saapuu faikaakien saarelle, jossa hän kertoo kuninkaalle seikkailuistaan kuten käynnistä manalassa. Lopulta päästyään kotisaarelleen hän huomaa viipymisensä johdosta saaneen kilpakosijoita vaimolleen. Lopulta hän surmaa kilpakosijat ja näkee vaimonsa 20 vuoden jälkeen.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kielletty kirja - essee

Eläinten vallankumous

Eläinten vallankumous on George Orwellin kirjoittama romaani vuodelta 1945. Suomessa se julkaistiin vuonna 1969 ja kustantajana toimi WSOY. Kirjan suomentaja on Panu Pekkanen.

                   Kirjan juoni alkaa siitä, kun Kartano-nimisen maatilan karju Majuri on nähnyt unen ajasta ihmisen jälkeen ja kaikki maatilan eläimet saapuvat kuuntelemaan Majurin puhetta. Puheessa se painottaa että yksikään Englannin eläin ei ole vapaa, ja että ihminen on viholline ja kaikkien eläimien tulisi olla yhdessä ihmisiä vastaan. Kun Majuri sitten kuolee, eläimet päättävät vallata maatilan sen isännältä Jonesilta. Vallankaappaus onnistuu ja Jones ja hänen vaimonsa pakenevat maatilalta. Sen jälkeen eläimet laativat sikojen johdattamana säännöt, jonka keskeisin asia on että kahdella jalalla kulkevat ovat pahoja ja neljällä jalalla kulkevat ovat hyviä. Kaikki ihmiseen ja ihmisyyteen liittyvä on kiellettyä. Siat ottavat vallan, koska he ovat viisaimpia eläimiä. Napoleon ja Lumipallo ovat tärkeimmät johtohahmot ja pian Napoleon huijaa muut eläimet Lumipalloa vastaan ja Lumipallo häädetään tilalta, jolloin Napoleonista tulee yksinvaltias. Sen jälkeen kaikki muuttuu. Eläimet eivät olekkaan enää tasa-arvoisia, vaan siat ovat selvästi muiden yläpuolella. Säännöstöä muutetaan jatkuvasti jotta sikojen teot näyttäisivät hyväksyttäviltä. Loistava puhuja Vinku saa eläimet aina uskomaan että säännöt olisivat olleet aina niin. Napoleonia kunnioitetaan ja ihaillaan. Lopulta siat muuttavat Kartanon taloon asumaan, nukkuvat sängyssä, käyttävät vaatteita, ystävystyvät ihmisten kanssa ja alkavat kävelemään kahdella jalalla. Loppujen lopuksi ei enää erota kumpi on kumpi sioista ja ihmisistä.

                     Kirjassa on useita henkilöitä, joista tässä tärkeimpiä:
             -Majuri on vanha karju joka kirjan alussa kutsuu eläimet koolleen kertoakseen unestaan ja yllyttääkseen eläimiä vallankumoukseen. Muut eläimet kunnioittivat sitä suuresti. Majuri kuoli muutama päivä kokouksen jälkeen.
             -Jones on maatilan isäntä jonka eläimet häätävät maatilaltaan. Eläimet pitävät Jonesina pahana ja vihaavat tätä. Hän juo paljon. Jones yrittää vallata ystäviensä kanssa tilan takaisin, mutta ei onnistu tässä.
             -Lumipallo on sika joka on kekseliäs, vilkas ja hyvä puhumaan. Se on toinen maatilan johtohahmoista, kunnes Napoleon kääntää eläimet Lumupalloa vastaan ja se joutuu pakoon tilalta. Lumipallo kehitti tilalle tuulimyllyä.
             -Napoleon on hurjannäköinen karju, jolla ei ollu sen suurempia lahjoja puhunmaan, mutta se vei tahtonsa tunnetusti aina läpi. Napoleonista tuli Lumipallon lähdön jälkeen diktaattori ja se lopulta alkoi käyttäytymään kuin ihminen.
             -Vinku joka on pieni lihava sika. Sillä on pyöreät posket ja se on vilkkuvasilmäinen ja kimeä-ääninen. Se on loistava puhuja, ja yleensä sai kaikki eläimet uskomaan Napoleonin toimien olevan oikein.
             -Mollie on valkoinen tamma, joka esittää tyhmiä kysymyksiä ja tykkää ruseteista harjassaan. Niitä pidetään kuitenkin orjuuden merkkinä tilalla ja lopulta Mollie lähtee sieltä pois koska tykkää ihmisten asioista.
             -Mooses on korppi joka on vakooja ja juoruilija.
             -työhevoset Jysky ja Apila ovat sikojen uskollisimpia seuraajia. Jysky on kova tekemää töitä ja tekeekin raskaimmat työt tilalla ja eniten kaikista eläimistä. Se kuolee kirjassa.

                      Miljöö sijoittuu Englannin maaseudulle, maatiloille. Kartanon maatila on suuri ja siellä on paljon peltotilaa. Välillä tarinassa ollaan myös kylässä. Kartanon suurin kilpailija on Kettumetsä jonka kanssa eläimet kilpailevat.

                      Tyyli on kirjassa hyvin sujuvaa ja tarina etenee koko ajan. Se ei jumita missään kohdassa. Se on helppolukuista. Vaikka kirja etenee koko ajan, siinä kuvaillaan myös tapahtumia.  Kertoja on kirjassa ulkopuolinen. "Äänettöminä ja kauhistuneina eläimet hiipivät takaisin latoon. Pian koiratkin loikkivat takaisin. Aluksi ei pystytty lainkaan kuvittelemaan, mistä nämä otukset olivat peräisin, mutta se ongelma ratkesi pian: ne olivat samat poikaset, jotka Napoleon oli ottanut niiden emoilta ja kasvattanut erillään."

                      1984 Eläinten vallankumous sallittiin Unkarissa, kun lehtiä ja kirjoja sensuroiva laki poistettiin. Samana vuonna se oli Neuvostoliitossa kielletyä, jossa se sallittiin 1988-1989. Jackson Countyssä sitä pidettiin samaisena aikana kommunistimyönteisenä. Yksi kustantajista ei halunnut julkaista sitä, koska se tulkitsi teoksen trotskilaisuuden suosimiseksi. Toinen kustantaja ei halunnut julkaista sitä, koska se olisi ollut vahingoittava suhteessa Neuvostoliittoon. Kolmannen kustantajan vaimo uhkasi erolla, mikäli kirja julkaistaisiin.

                       Kirja oli kielletty joissain paikoissa ehkä siksi, että pelättiin kommunismin leviävän ja kommunistien yrittävän vallankumousta kirjan esimerkillä. Jossain maissa haluttiiin pitää suhteet hyvinä Neuvostoliittoon ja kirjan julkaisun pelättiin heikentävän maiden välisiä suhteita.




sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sarjakuva-analyysi

Kamut – Tuulen viemää sarjakuva-albumin (julkaistu 1998) on luonut Patrick McDonnell, joka syntyi 17.3.1956 New Jerseyssä. Hän opiskeli The School of Visual Arts nimisessä koulussa New Yorkissa. McDonnell aloitti uransa freelance kuvittajana ja piirsi mm. vakituisesti The New York Timesiin. Lisäksi hänen kuvituksia julkaistiin muissa lehdissä kuten Sports Illustrated, Forbes, Time ja Valitut palat. Uran ensimmäisistä sarjakuvista tunnetuin on Bad Baby joka ilmestyi Parents Magazinessa. Kamut hän loi vuonna 1994 ja siitä tuli hänen tunnetuin sarjakuvansa. Nykyään sitä levitetään yli 700 sanomalehteen yli 20 maassa. McDonnell on myös kunnostautunut eläintensuojelussa jossa hän käyttää usein Kamut sarjakuvaa.
   
       Albumi koostuu erillisistä stripeistä, joissa on teemana ystävyys. Parhaat ystävät Kati ja Jalo seikkailevat ja kommeltavat kotiensa lähipiirissä ja tutustuvat uusiin eläinkavereihin. Stripeissä toistuu se kuinka ihanaa eläinten on elää omistajiensa helmoissa. Ystävykset ovatkin täysin riippuvaisia heistä.

       Sarjakuva-albumin päähenkilöt ovat parhaat ystävät Kati ja Jalo. Kati on musta kissa, joka vähän sössöttää. Hänen omistajansa Millie rakastaa kissaansa erittäin paljon mutta hänen miehensä Onni ei varsinaisesti pidä Katista. Jalo on valkoinen koira ja hänellä on mustat korvat ja musta laikku selässä. Jalo rakastaa ruokaa ja usein hänet nähdään lihakaupan edessä. Jalon isäntä on Tauno joka ulkoilee usein Jalon kanssa. Kati ja Jalo ovat naapureita. Muita hahmoja ovat herkkukaupan omistaja Mauno, jolta ystävykset kerjäävät makupaloja, Vahtikoira joka on isoleukainen koira ja haukkuu kaikkea, Nekku josta näkyy vain korvat ikkunasta ja johon Kati on ihastunut ja oravat jotka pudottelevat pähkinöitä muiden päihin. Albumissa oli myös rapuja.

       Kamut-sarjakuvan miljöö on pieni kaupunki tai kylä. Talot ovat omakotitaloja eivätkä suuria kerrostaloja. Kaverukset viettävät myös paljon aikaa metsässä. Jos tilanne on sisällä, talojen sisustus on piirretty hyvin yksinkertaisesti, stripeissä näkyy vain seinä ja mahdollisesti taulu tai jokin muu pieni asia. Ulos ei ole piirretty oikeastaan mitään elotonta, vain puita ja kasveja.         Teoksen maailmankatsomus liittyy eläinoikeuksiin. Ihmisten tulisi kohdella eläimiä kuten haluaisivat itseään kohdeltavan. Hahmojen elämäntapa on hyvin leppoisaa ja sarjakuva-albumissa Kati ja Jalo usein makailivatkin ruoholla ja haaveilivat suurista asioista. Unelmointi kuuluu myös hahmojen elämäntyyliin.

’       Sarjakuvan piirrostyyli on hyvin yksinkertaista. Vain hahmot on piirretty ja välillä muutama pieni yksityiskohta taustalle, kuten kello tai puu. Jos on haluttu tarkoin ilmoittaa millainen tapahtumapaikka  stripeissä on, taustalle on piirretty paljon enemmän yksityiskohtia, mutta pieniin asioihin ei juututa. Esimeriksi keittiö ja navetta tilanteet ovat tällaisia. Sarjakuva-albumissa ei ole värejä vaan se on mustavalkoinen.

       Sanan ja kuvan suhde on Kamut-sarjakuvassa aika tärkeä. En usko että lukutaidoton ymmärtäisi mitä sarjakuvassa tapahtuu. Toisaalta joissain stripeissä oli pelkästään kuva eikä lainkaan tekstiä, joten niissä ymmärsi mitä tapahtuu. Tällaiset stripit olivat kuitenkin erittäin harvinaisia.
      
       Valitsin Kamut, koska olen aina tykännyt lukea niitä. Olen erittäin huono ymmärtämään sarjakuvien vitsejä joten tämän takia Kamut sopivat minulle, koska niissä asiat kerrotaan aika suoraan siten että kaikki ymmärtävät tarkoituksen. Pidän muutenkin eläimistä todella paljon, joten minusta on suloista että sarjakuvat päähenkilöinä ovat kissa ja koira jotka ovat parhaat kaverit, koska yleensä ne esitetään verivihollisina. Minusta sarjakuva oli todella hyvä.
   

perjantai 9. joulukuuta 2011