Novelli

Aamu

Auringon säteet läpäisevät ikkunoiden verhot luoden huoneeseen onnellisen tunnelman. Sängyssä on valkoiset, puhtautta hohkaavat lakanat. Makaan siinä kyljellään, pää isolla tyynyllä, toinen käsi sen alla ja toinen päällä, jalkojen kurottessa sängyn päätyyn. Niin pehmeää ja lämmintä, etten halua nousta siitä koskaan ylös. Ovi on raollaan ja keittiöstä kuuluu kahvinkeittimen porina ja pientä kolistelua. Vieno hymy nousee huulilleni ja suljen silmäni.
        Pian kuitenkin pakottaudun itseni nousemaan ylös ja kävelen kohti kylpyhuonetta. Paljaat varpaat tassuttavat puulattialla, samalla kun laitan hiukseni sotkuiselle nutturalle. Huuhdon lavuaarissa kasvoni kylmällä, virkistävällä vedellä. Kun peili paljastaa pyyhkeen takaa kuivatun naamani ja katson omaa peilikuvaani, sama typerä hymy palaa huulilleni. Alan melkein nauramaan. Pesen vielä hampaat ja kävelen keittiöön.
        Kahvin lempeä tuoksu tunkeutuu nenääni kaataessani sitä suureen mukiin. Avaan jääkaapin oven kahvikuppi kädessäni ja otan sieltä maitoa. Sitten istahdan valkoisen, puisen pöydän ääreen, jossa on valmiiksi katettu aamupala. Selaan päivän vanhaa lehteä, samalla syöden tuoretta leipää ja juoden kahviani. Kuulen, että toisessa huoneessa televisio laitetaan kiinni. Sama tuttu hymy on jälleen huulillani.
        Nousen aamupalapöydästä tuoli naristen ylös ja vien astiani lavuaariin. Siivoan kahvinpurut tiskipöydältä rätillä ja heitän käytetyn suodatinpussin roskiin. Päästän auringon keittiöön avaamalla ikkunan sälekaihtimet ja jään hetkeksi katsomaan vihreää maisemaa. Sitten käännyn kohti makuuhuonetta. Ovi on raollaan ja avaan sitä hieman että pääsen sisään. Verhot on avattu, joten koko huoneen valaisee aamuauringon oranssit sävyt. Sänky on pedattu. Hän istuu siinä kasvoillaan säteilevä hymy. Tunnen, että kasvoni loistavat.